Nimeni on Susa Pohjola ja koulutukseltani olen sosionomi/diakoni AMK (2003). Opinnoissani Porin diakonia-ammattikorkeakoulussa korostuivat kirkollisten aineiden lisäksi mielenterveys- ja päihdetyö sekä akuutti kriisi ja kriisiauttaminen. Olen 46-vuotias ja tukevasti naimisissa – yhteistä matkaa olemme puolisoni Janin kanssa tehneet aina vuodesta 1995 saakka. Perheeseemme kuuluu myös kaksi ihanaa poikaa tyttöystävineen sekä kolme koiraa. Olen hyvin tavallinen keski-ikäinen nainen ja juu-riltani perin Satakuntalainen.
Olen työskennellyt muun muassa Porin Työvoimatoimistossa työohjaajana, yksityisyrittäjänä hevos-alalla sekä yritysmaailmassa mieheni yrityksessä. Ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi (IASTI/40 op) valmistuin marraskuussa 2020 ja Perheniemen Opistosta sielunhoitoterapeutiksi (80 op) joulukuussa 2021. Lisäksi olen perehtynyt sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan (25op), jossa toimin kouluttajana Itä-Suomen Yliopistossa. Tällä hetkellä työskentelen mieheni sähköalan yrityksessä sekä toimin myös yrittäjänä terapia-alalla.
Olen hyvin nuoresta pitäen ollut kiinnostunut elämästä, ihmismielestä ja ihmissuhteista. Ihminen kokonaisuutena on täynnä ihmeitä ja mahdollisuuksia. En milloinkaan voi lakata hämmästelemästä sitä. Toisinaan kaipaamme kuitenkin toistemme tukea elämän pulmallisissa tilanteissa sekä uusia näköaloja, jotta muutos olisi helpommin saavutettavissa. Haluan omalta osaltani rakentaa yhteiskuntaamme siten, että ihmisten hyvinvointi voisi lisääntyä ja voisimme olla enemmän tietoisesti ja levollisemmin läsnä omassa elämässämme.
Päättötyöni RATKAISUKESKEINEN VIITEKEHYS SIELUNHOITOTERAPIASSA – Opiskelijan oivalluksia oppimisen ytimessä on osa Perheniemen Opiston Lähellä Ihmistä -terapeuttisen sielunhoidon koulutuksen koulutusohjelmaa. Olen valinnut päättötyöni aiheeksi ratkaisukeskeisen lyhytterapian ja sielunhoitoterapian vertailevan analysoinnin. Aiheen valinta oli minulle luontevaa, koska olen aiemmalta koulutukseltani ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti ja sielunhoitoterapiaopintojeni alkuvaiheista lähtien minua on vaivannut se, miten voin yhdistää tulevassa työssäni nämä kaksi minulle tärkeää terapiasuuntausta. Tämä päättötyö on siis osittain oman henkilökohtaisen opiskeluvaellukseni kuvaus oppimisen ytimessä.
Päättötyössäni tarkastelen sitä, mitä hyvinvoinnilla, mielenterveydellä sekä mielenterveyden häiriöillä yleisesti yhteiskunnassamme tarkoitetaan. Tämän lisäksi olen hahmotellut sitä terapiatyön monimuotoista kenttää, jolla mielenterveyshäiriöistä kärsiviä ihmisiä autetaan. Olen myös tutkaillut tarkemmin sielunhoitoterapiaa ja ratkaisukeskeistä lyhytterapiaa erillisinä terapiatyömuotoina. Päättötyön alkulehdillä selvitän myös näiden terapiatyömuotojen historiaa sekä terapiamuotojen ominaisia erityispiirteitä. Päättötyön loppuvaiheessa olen pyrkinyt hahmottelemaan myös terapioita yhdistäviä ja erottavia tekijöitä. Tehtävän tarkoituksena on kuvata, eritellä ja analysoida myös omia havaintojani terapiatyön työkentältä. Haluan myös todeta, että oman ajatteluni ollessa rajallista jää monia mielenkiintoisia näkökulmia varmasti huomioimatta.
Mitä sitten tämän päättötyön tekemisen kautta oivalsin? Tämä matka oli omaa kasvuani ajatellen hurjan tärkeä, jotta sain aikaa pohdiskella ja kasvaa omanlaisekseni terapeutiksi. Tämä päättötyö on mielestäni myös oivallinen esimerkki ihmisen lukkiutuneen ajattelun työstämisestä ja avartumisesta lukuisten erilaisten näköalojen saattelemana. Tehtävän tekeminen oli eräällä tavalla terapeuttiopiskelijan terapeuttinen oppimiskokemus, johon lukuisat opiskelujeni aikana tapaamani ihmiset, erilaiset keskustelut, monipuolinen opetus sekä runsas ammattikirjallisuus on tarjonnut näkökulmia oivalluksien tekemiselle ja eväitä kasvamisen tiellä. Suurin oivallukseni ja kasvuni on tapahtunut siinä, että näiden kahden terapiakoulutuksen olemassaolo ei rajaa itseltäni mitään pois. Olen saanut kasvaa omanlaisekseni terapeutiksi, jolla on omat vahvuutensa ja terapiatyössä tärkeäksi katsomansa painopisteet. Terapiatyössä pidän tärkeänä mm. turvallisen vuorovaikutuksen syntymistä, itsensä rauhoit-tamisen taitojen kehittymistä, omien tarpeiden, toiveiden ja tavoitteiden ymmärtämistä, omien rajojen ymmärtämistä, omiin ajattelu-, tunne- ja toimintamalleihin tutustumista, oman toiminnallisuuden ja aktiivisuuden vahvistumista ja lisääntymistä, omaan ajatteluun liittyviin uskomuksiin tutustumista, elämän merkityksellisyyden kokemuksen lisääntymistä, hengellisen kasvun vahvistumista sekä toivon ja toiveikkuuden elpymistä. Näihin osa-alueisiin voimme löytää vastauksia niin sielunhoitoterapian kuin ratkaisukeskeisen lyhytterapiankin keinoin. Monissa terapiasuuntauksissa painottuvien syy-seuraussuhteiden ja vaikeiden lapsuudenkokemusten läpikäyminen ei välttämättä ole kaikille asiakkaillemme mieluisaa. Lapsuuden traumojen läpikäymisen sijaan voidaan pääpaino terapiassa suunnatakin uusien taitojen oppimiseen, nykyhetken onnistumisiin ja niiden vahvistamiseen sekä tulevaisuuden muutostoiveisiin. Voin kuitenkin käsi sydämellä todeta, että työkalupakissani on nyt valmis-tumiseni jälkeen hurjasti enemmän työkaluja, kuin ennen sielunhoitoterapiaopintojen aloittamista. Taitoni terapeuttina ovat karttuneet muun muassa hengellisen viitekehyksen integroitumisessa terapiatyöhön sekä tunnetaitojen merkityksen ihmiselämässä ja terapiatyössä.
Muistan, kuinka juuri aloittaneena sielunhoitoterapiaopiskelijana ja vasta valmistuneena ratkaisukeskeisenä lyhytterapeuttina koetin kovasti ponnistella, jotta olisin saanut koottua yhtenäisen palapelin sielunhoitoterapian ja ratkaisukeskeisen terapian palasista mielessäni. Asia ja tilanne tuntui silloin kovin vaikealta. Nyt vastavalmistuneena sielunhoitoterapeuttina voin havaita, että asiat ovat alkaneet nivoutua yhteen muodostaen kaunista punosta, joka on myös kestävä. Kaikki mitä tarvitsin, olikin aikaa sulatella, oppia ja ymmärtää. Se mikä matkan alussa tuntui vastakkainasettelulta, onkin saanut nyt uudenlaisia sävyjä. Asioiden ei tarvitse enää olla joko-tai vaan ne voivat olla paremminkin sekä-että. Mikä valtava siunaus ja oivallus! Minusta on saanut kuoriutua myös syvemmin ihmisen hengellistä kaipuuta ymmärtävä ja samalla ihmisyyttä syvemmin ymmärtävä terapeutti. Niin kuin Tommy Hellsten eräässä sosiaalisen median kirjoituksessaan viisaasti lausui: ”Kiitos Herran! Ihmeelliset ovat sinun tiesi ja tekosi!”. Kiitollisena muistelen aikaani Perheniemessä sekä kaikki niitä ihmisiä, joita tällä opiskelijantaipaleellani olen saanut kohdata.
Susa Pohjola, Sosionomi / Diakoni AMK
Sielunhoitoterapeutti / Ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti
Terapiapiste Pohjantähti
www.terapiapistepohjantahti.fi
P. 041 3148437