Viikko 8 /2021, teksti Suvi Leppäpuisto, kuva Markku Leppäpuisto

“Hylätkää kaikki katkeruus, kiukku, viha, riitely ja herjaaminen, kaikkinainen pahuus. Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden.” (Ef. 4:31-32.) 

Viikko 7 /2021, teksti Suvi Leppäpuisto, kuva Markku Leppäpuisto

“Hiljene, sieluni, Jumalan edessä!
Hän antaa minulle toivon.
Hän on kallio, hän on minun pelastukseni,
hän on linnani, minä en horju.
Jumalassa on pelastukseni ja kunniani.
Hän on luja kallio,
hänessä on turvani.
Luottakaa aina Jumalaan,
tuokaa hänen eteensä kaikki mikä sydäntänne painaa!
Jumala on turvamme.” (Ps. 62:6-9.)

Viikko 6 /2021, teksti Suvi Leppäpuisto, kuva Markku Leppäpuisto

Jumala puhuu luonnossa

Sinäkö se olet, Herra? Sinä taidat olla taas tässä. Sade tuntuu lempeältä kasvojani vasten. Se ei piiskaa, ei kylmää. Se on lämpimän tuntuinen sadekuuro ja hiljaista ropinaa matkallamme. Pisaroita on lehdillä, sammaleilla. Ruskan värit ovat kauniit ympärillämme. Kuin Jumalan elävää taidetta. Erivärisiä lehtiä on puissa ja maassa. Me kuljemme niiden alitse, yli ja lomitse. Eri muotoisia lehtiä, kukin omassa vaiheessaan. Uniikkeja jokainen. Välillä katselen puiden oksille, jotka kaartuvat yllemme. Puita on ympärillä ja silmänkantamattomiin. Ne ympäröivät meitä, suojaavatkin. Millaisia lehtiä? Millaisia värejä? Välillä minä lasken niitä. Kulku on tasaista, kiireetöntä. Tunnen oloni rennoksi. Ilma on raikasta hengittää. Kehoni myötäilee kulkua, liikettä. Minä olen läsnä. Olen laskenut ohjat ja luotan. Olen kanssasi Herra ja yksi tästä joukosta yhdessä matkaten. Sinä turvanamme kaikessa ja kaikkialla, Suuri Pyhä Jumala. 

Viikko 5 /2021, teksti Suvi Leppäpuisto, kuva Markku Leppäpuisto

“Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta, aika surmata ja aika parantaa, aika on purkaa ja aika rakentaa, aika itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika tanssia, aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä, aika on syleillä ja aika olla erossa, aika etsiä ja aika kadottaa, aika on säilyttää ja aika viskata menemään, aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen, aika olla vaiti ja aika puhua, aika rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aikansa rauhalla.”
(Saarn. 3:1-8.)

Viikko 4 /2021, teksti ja kuva Suvi Leppäpuisto

Vielä kohdataan

Missä olet tänään?
Minne taipaleesi taittuikaan?
Kaipaatko koskaan takaisin tähän aikaan?

Tiedän kuitenkin, että perillä jo oot
Ettei hätää enää olekaan
Mutta on lähtöjä, jotka jättävät jäljen
muistuttamaan
Säröt sydämen reunaan
Ikävän rintaan ja kysymykset ilmaan
Olisi niin paljon jaettavaa!

Kerran taas me kohdataan
Silloin kuva on kokonainen,
eikä sitä enää revityksi saa
Jumala pyyhkii silmistämme joka
ainoan kyyneleen (Ilm. 21:4)

Viikko 3 /2021, teksti ja kuva Suvi Leppäpuisto

”Jumala teki villieläimet, karjaeläimet ja erilaiset pikkueläimet, kaikki eläinten lajit. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.”  (1. Moos. 1:25.)

Viikko 2 /2021, teksti ja kuva Suvi Leppäpuisto

Kasvun ihme

Niin täynnä kasvua
Niin täynnä elämää
Ihmeellistä ja uutta

Sinä annat kasvun
Moninkertaisen
Vuosienkin jälkeen
On taas vehreää

Syntyy jotakin, jota ei niin
osannut odottaa ja josta kuitenkin
salaa iloitsee
Kasvua, joka on ylläpitänyt toivoa

Älä anna näiden hetkien mennä
ohitse liian varhain
Jotta tuntisimme ne kokonaan
Joka solulla
Hetki hetkeltä

Anna uuden peitota tarpeeton
Sillä hyvyydessäsi sinä meitä muistat
Elvytät ja uudistat
Vahvistat taas jäsenemme
Varjele sinä Herra kasvumme,
tänäänkin

Viikko 1 /2021, teksti ja kuva Suvi Leppäpuisto

“Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan.”(Matt. 7:7-8.)

Viikko 53 /2020, teksti Suvi Leppäpuisto, kuva Markku Leppäpuisto

Onnesi on tässä

Miten onnesi pukisit?
Kuinka sen sanoiksi laittaisit?
Kenelle sen näyttäisit?

Onnesi on tässä
Valmiina vierellä
Kanssasi kulkemassa
Kohti katsomassa
Tuo kovin odotettu,
mutta välillä unohdettu
Tunne läpikotainen

Ei onni sinusta irti päästänyt,
vaikka siitä välillä luovuit
Sisimpääsi sen kätkit
Varjoissa sivuun väistit
Kyynelillä peitit

Jumala näki sisimpääsi
Ja kutsui onnen taas esiin
Asetti eteesi mahdollisuuden
Korvaavan kokemuksen
Ilon lapsenmielisen

Hän soi ihmeen suuren
Kantavan sanan
Onnistumisen ajan
Yhteyden uuden
Ja valon voiton

Viikko 52 /2020, teksti ja kuva Suvi Leppäpuisto

“Toivon Jumala täyttäköön ilolla ja rauhalla teidät, jotka uskotte, niin että teillä Pyhän Hengen voimasta olisi runsas toivo” (Room. 15:13).

Viikko 51 /2020, teksti ja kuva Suvi Leppäpuisto

Makeita hetkiä

On ilo ja kiitos, kun läheinen muistaa
Kuinka välimatkojenkin päästä yhteys kantaa
Tulee kortti tai tulee viesti
Ja vaikka ikää karttuu ja vuodet vie, on asioita,
jotka lähelle jäävät, sydämeen käyvät
Eikä siinä pelota, että surut toisesta tarttuu
Helpompi on taittaa yhteistä matkaa
Jakaa taakkaa ja antaa myös toiselle tilaa olla ja varttuu
Elämässä tarvitaan käsiä, jotka pitävät kiinni
Niissäkin hetkissä, kun joku toinen on jo päästämässä irti
Tarvitaan lämpöä, joka lämmittää ja vie yli viiman
Ja niitä kiireettömiä, makeita hetkiä
Nauraa ja nauttia
Kerätä taas voimia
Muistella kaikkea koettua, hyvää
Arvostaen Luojan antamaa ja luomaa

Viikko 50 /2020, teksti Suvi Leppäpuisto, kuva Markku Leppäpuisto

“Tosi ystävä ei jätä ystävää ahdinkoon  –  joka
niin tekee, hylkää myös Kaikkivaltiaan.” (Job 6:14).

Viikko 49 /2020, teksti ja kuva Suvi Leppäpuisto

Ensimmäinen kynttilä syttyy

Selkärepussasi vuoden verran painoa
Astut kynnyksen yli kohti kotia
Hymyin hyväksyvin katsahdat peiliin ja
selaat päivän posteja

Istahdat ikkunan äärelle
Teevettä kiehuu pannussa
Katsot ulos hämärään ja lähimetsään,
jossa puu taipuu tuulessa
Luonto lepää ja luottaa ajan kellossa

Kokemusten kirjoa päiväkirjan lehdillä ja
jokunen keskeneräinen aloitus
Hetkiä, jolloin ymmärrys ei riittänyt,
eikä voimia enää ollut
Ja hetkiä, jolloin oli taas tilaa ja ilo sai tulla kylään

Tänään et murehdi
Tänään syttyy ensimmäinen kynttilä
Vaikka vuosi jää pian taa, koittaa valoa kasvavaa,
kun Jeesus tulee ja tuo valon sekä toivon mukanaan

Viikko 48 /2020, teksti Suvi Leppäpuisto, kuva Markku Leppäpuisto

Ajan äärellä

Hiljaisella rannalla vain kaksi kulkijaa  
Pienissä hetkissä viipyvää
Tuolla pienellä paikalla suuren taivaan alla

Mereltä käy tuoksu
Hiekkaan piirtyvät sydämet ja simpukoiden sävyt

Moni kulkenut täällä on ennenkin
Moni mennyt jo pois
Tuntien ajan arvokkaan
Aistien ajattoman
Ymmärtäen elämän arvon
Jättäen jälkensä ja tarpeettoman

Kulkijoita
Uskoa kantavia
Sillanrakentajia
Kahden maan
Keräten mukaansa muiston
Lähettäen kiitoksensa tuulen mukana

Viikko 47 /2020, teksti ja kuva Suvi Leppäpuisto

Valintoja

Minne matkaisit, jos nyt voisit?
Luottaisitko myötätuuleen, joka vie?
Katsoisitko taaksesi vaiko tulevaisuuteen?
Olisitko valmis seikkailuun?

Valintojen valtamerestä kokoat päiväsi eväitä
Annista, joka tänään tarjotaan
Valitset, minkä hyväksi luulet ja kuljet hiljakseen
Oppia ja onnen helmiä
Iloa pirskahtelevaa
Erheitä ja kipua koettelevaa
Aarretta sydämelläsi kantaen
Syvyyksiä luodaten
Matkaat taas
Siivet suojanasi
Ikävöiden Isäsi luo

Viikko 46 /2020, teksti ja kuva Suvi Leppäpuisto

“Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta.” (Jer. 31:3, KR38).

Viikko 45 /2020, teksti ja kuva Suvi Leppäpuisto

Unelmista totta

Kaiken keskellä
Kaiken aikaa
On myös unelmien aika
Kuuletko tuon kutsun elämään,
unelmoimaan ja uskaltamaan?
Erehtyä saa ja taas yrittää
Katsoa ja kuulostella sitä omaa juttua
Mutta elä ja anna huomisen tulla ajallaan
Suo itsellesi aikaa olemiselle ja ilolle
Yhteydelle ja kauneudelle
Tartu siihen, mikä on mahdollista tänään
Anna toiveittesi lentää,  päästä ilo siivilleen
Katso ja luota
Vanhat aarteet voivat löytyä ja palasia sinusta
niiden mukana
Sinun hyvinvoinnilla on väliä ja
myös unelmistasi voi tulla totta
Osaksi jotakin yhteistä ja suurempaa
Sillä olethan sinä Jumalalle kallisarvoinen ja rakas (Jes. 43:4)

Viikko 44 /2020, teksti Suvi Leppäpuisto, kuva Markku Leppäpuisto

Loista valona, Herra

Valosi loistakoon pimeässä
Hetkissä näissä
Miljoonissa kynttilöissä
Kaupungeissa ja maanteillä
Majakkavaloissa
Hymyssä tuntemattoman
Kaipauksen hetkissä
Yksinäisten yllä
Tähdissä ja toiveissa
Laulussa pysäyttävässä
Rakkaudessa, joka tulee kohti
Toivossa kantavassa
Katseissa kiireettömissä
Avussa auttajan
Viestissä ystävän
Arjen aamussa ja työssä
Keskipäivän kauneudessa
Yöttömässä yössä ja myös siellä missä valoa ei vielä näy

Vaikka sanoisin: “Nyt olen pimeyden kätköissä, yö peittää päivän valon”, sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste, pimeys kuin kirkas valo. ” (Ps. 139:11-12). 

Viikko 43 /2020, teksti ja kuva Suvi Leppäpuisto

Vahvistavia hetkiä

Hiljaisissa hetkissä, ristisi juurella, aavistelen läsnäoloasi
Sinä kuulet minua sanoin ja sanoitta
Sinä näet myös sen, minkä aika oli mennä hetkeksi ainakin
Nojaan sinuun
Nojaan siihen, mikä kestää
Ristiin rakkaaseen
Näihin hetkiin ja tähän tunteeseen
Sinulla on aina aikaa kuulumisiin
Vakaa kätesi tukee jälleen eteenpäin
Kulkemaan uusiin toiveisiin
Vielä suurempiin
“Ole luja ja rohkea”, Sanasi sanoo. (Joos. 1:6)
Kun kuljen ulos lohdulliseen sateeseen, ensilumeen,
niin sinä kuljet kanssani taas uuteen huomiseen
Uusiin tehtäviin
Uusiin unelmiin

Viikko 42 /2020, teksti Suvi Leppäpuisto, kuva Markku Leppäpuisto

Suuri Jumala, kaiken Luoja 

Aurinko ylläni
Tukeva maa allani
Tavoittelen taivasta
Koskettelen pilviä
Mietin Luojan suuruutta
Ja itseni pienuutta
Kuitenkin syli avoinna
Lämpöä lähellä
Tieni edessä
Mennyttä takana
Uusia polkuja
Luojani viitoittamia
“Herra, meidän Jumalamme,
suuri on sinun nimesi kautta koko maailman!” (Ps. 8: 10).

Viikko 41 /2020, teksti Suvi Leppäpuisto, kuva Markku Leppäpuisto

Keveää lentoa

Katsot iltataivaalle ja näet lentäviä lintuja siellä täällä
Alempana ja ylempänä
Yksin, yhdessä
Luottaen lentäen vapaina liitäen
Kotinsa tuntien
Arvonsa kokien
Niin sinä katselet ja taivas katselee sinua takaisin
Tunnet paikkasi
Se on tässä
Et pelkää, vaan elät ja tunnet sen
Sinun paikkasi
Palasena kokonaisuutta
Jumalan kanssa tänä päivänä, iltana ja aina
”Sinun alttarisi luota on varpunenkin löytänyt kodin, pääskynen pesäpaikan, jossa se kasvattaa poikasensa. Miten onnellisia ovatkaan ne, jotka saavat asua sinun huoneessasi!” (Ps. 84: 4-5).

Viikko 40 /2020, teksti ja kuva Suvi Leppäpuisto

Lähelläsi

Tällainen minä olen aina sisintäni myöten
Monensävyinen, tunteva ja elävä
Sinun kuvaksesi minut loit (1. Moos. 1:27)
Elävään elämään
Värejä katselemaan
Kulkemaan ja kuulemaan
Oman paikkani löytämään
Sinä kutsut myös olemaan ja lepäämään
Luottamaan ja irti päästämään
Kasvata sinä minua ja ymmärrystäni
Olevaan ja tulevaan
Sinun lähelläsi on lupa iloita ja itkeä
Sinä ymmärrät
Sinä kannat, sinä viet

Viikko 39 /2020, teksti ja kuva Suvi Leppäpuisto

Sinä tunnet tien

Uudesta huoneesta avautuu ikkuna eri suuntaan kuin vanhasta. Näet maisemasta puolen, joka tuntuu tutulta, jopa kaivatulta, mutta kadoksissa olleen. Onko minulle paikkaa täällä, kysyt. Tavoitat tuntoja ja sanoja.

Lähtö
Kaipaus
Kipu
Pettymys
Suru
Huoli tulevasta
Turva
Terveys
Rauha

Ehkä näissä hetkissä ja huoneissa kipuillaan ja kaivataan samoja asioita. Katsot ympärillesi ja ymmärrät. Vaikkei mennyt muutu, voi se kätkeä sisälleen siunauksen. Muistelet mennyttä ja maistelet tätä päivää. Tässä on tie. Tästä kohdin jatkat eteenpäin. 

~~

Sinä lähetit minut tänne.
Sinä lähetit minut matkaan.
Saan taittaa matkaa, jonka tarkan reitityksen ja päämäärän vain sinä yksin tunnet. Mutta sinä olet suunnitellut kaiken huolellisesti. Vielä jälkeenpäin sen käsitän. Sinä kuljet edelläni ja vierelläni. Ohjaat askeleitani, jos vain suostun. Kiitos vaihtuvista maisemista, sen karusta kauneudestakin. Itsekseni en olisi osannut tulla. En olisi jaksanut taittaa tähänastista matkaa. Sinä säädät säät ja ilmat, voiman ja vastuksen, lähdön ja perilletulon. Sinun käsiisi minä annan tämän päivän ja tulevan, sillä sielläkin sinä olet. “Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut, perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni.” (Ps. 139:3).  Ethän päästä minusta irti milloinkaan! 

~~

Viikko 38 /2020, teksti ja kuva Suvi Leppäpuisto

Koittaa uuden aika

Uusi on uutta, ei vain jotakin vanhaa
Se on jotain muuttunutta, jotain päivitettyä,
jotakin vanhaa ja kuitenkin uutta
Se on alku
Se voi jännittää
Se voi pelottaa tai huolestuttaa
Se voi saada kaipaamaan entistä tai saada pysähtymään
Silti uusi on myös mahdollisuus
Se voi opettaa, se voi avartaa, se voi antaa
Uusi on asia, kokemus, hetki, nyt ja tässä
Uuden edessä, uutta luomassa
Uudella tiellä, uutta odottaen

~~

Sinä siellä. Minä täällä.
Me yhdessä ja Jumala läsnä.
Katseissa, koetussa, jaetussa.
“Katso: minä luon uutta” (Jes. 43:19), Sanasi sanoo.
Minä kuulen sen ja alan erottaa, verson.
Sinun katseesi alla minä kasvan ja kukoistan.
Sinä annat kaikille vaiheilleni uuden merkityksen.
Saan olla rauhassa juuri sitä, mitä olen.
Herra siunaa meitä ja kuljeta tahtosi teitä.
Aamen